Täällä

Aamu kuus, Miska astuu sisään, krapula silmissä, makkara hihassaan lisää. Turvakengät väärinpäin, haisee kuin grilli, kädessä kalja, ei suinkaan pillimehu hillitön. Hitsausmaski unohtui, taas kerran, pomon huuto kaikuu, mutta se ei hermoihin kanna. Kessut palaa, kaks kerrallaan, keittiössä savu niin sakee et palohälytin halvaa. Miska telakalla – ei mikään tähti, mut se polttaa ja juo niin et koko mesta räjähti. Makkara kädessä, rööki suussa, työmaalla örvellys on tän miehen kruunu ja kuussa. Lounastauko? Miska ei pidä, se vetää viinaa suoraan termarista ja sit kiroaa silmät. Kolme kaljaa hitsauksen lomassa, pultit vinossa mut Miska vaan: “Täs on oma asennossansa!” Makkara mikrossa, sulaa kuin teräs, mut se sanoo “hyvä on” ja heittää sinapit perään. Työkaverit vihaa, ei kukaan puhu, Miska vaan nauraa: “Tää on mun oma suku.” Miska telakalla – ei mikään tähti, mut se polttaa ja juo niin et koko mesta räjähti. Makkara kädessä, rööki suussa, työmaalla örvellys on tän miehen kruunu ja kuussa. “En mä tänne tullut sankariks, mä tulin makkaran takii ja kaljariks. Jos telakka kaatuu, en mä syy oo, mut jos se pystyyn jää, se on munkin työvoitto.” Loppupäivä menee sumussa taas, Miska nojaa nosturiin ja sammuu paikallaan. Pomo huutaa, “oot irti jo huomenna,” mut Miska vaan hymyilee: “Sitä ennen vielä tuoppi ja makkara.” Se ei oo hyvä, ei oo tarkka, mut se on telakalla – ja se riittää tän arkan. Ehkä huomenna se ei tuu takas, mut tänään se röökaa – ja juo koko varaston alas. Miska telakalla – ei mikään tähti, mut se polttaa ja juo niin et koko mesta räjähti. Makkara kädessä, rööki suussa, työmaalla örvellys on tän miehen kruunu ja kuussa.